Loma, joskus sen on loputtava. Joululomamme Lontoossa tulee tänään tiensä päähän. Tässä aamulla kirjoitetaan kortit, kerätään kamat ja suunnataan vielä pariksi tunniksi kylälle ennenkuin on aika lähteä lentokentälle. Kentälle matkaamme metrolla, jolla tullessakin. Metro ottaa aikaa 45 min keskustan tuntumaan, mistä on hyvät yhteydet kaikkialle kaupunkiin, ja kyyti maksaa neljä puntaa.
Lento lähtee kuudelta tätä aikaa (kello 20.05) Suomen aikaa, ja kotimaahan laskeudutaan 23.00. Yöksi jäädään tänään vielä Helsinkiin, koska Joonaksella on joku työjuttu huomenna.
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
Lauantai: Shop around the clock
Eilen lauantaina lähdimme kaupungille hyvissä ajoin kymmeneltä ja kotiuduimme kämpille vasta yhdeksän jälkeen. Täytyy vain ihmetellä, kuinka aikaa saatiin kulumaan niin paljon. Ensin aamulla ajoimme metrolla Waterloolta London Bridgelle, josta kävelimme jokivartta Tower Bridgelle ja siitä edelleen Tower of Londonille.
Tuuli joen varrella ja sillalla oli hyinen, mikä sai meidät suomalaiset kiittelemään varustautumistamme talvitakein, kaulaliinoin ja hanskoin. Lontoolaisten pukeutuminen on uskomattoman kirjavaa: +3 asteessa, kylmässä tuulessa me palelimme talvivarustuksessamme ja kuumat kaakaot lapasiemme välissä, mutta vastaan hölkkäilee lenkkelijä sortseissa, teinityttö heittää takin pois ja T-paitasilleen tullessaan metroon, ja intialainen mies poseeraa valokuvaa varten takki käsivarrella, T-paidassa hyisessä tuulessa Tower of Londonin edustalla.
Tonttu, Thames ja kaupungin finanssikeskusta City; eikö näytäkin kylmältä?
Sotalaiva on killunut tällä paikalla jo niin kauan, että se painettu karttaan ;)
Tower Bridgellä tehdään parhaillaan maalausremonttia. Näytti ikuisuusprojektilta jo telineiden määrästä päätelleen (telineet sillan eteläpäässä, oikealla).
Kiersimme Tower of Londonin, mutta emme menneet linnaan sisälle. Pitäähän jotakin jättää myös ensi kerralle.
Tower of Londonilta otimme metron ja suuntasimme keskustaan tavoitteenamme käydä ihmettelemässä muumiot British Museumissa. British Museum on yleisölle ilmainen ja siellä pääsee katselemaan ja nykimään brittien siirtomailtaan aikanaan pöllimiä kansallisaarteita: Patsaita, temppeleitä, hauta-arkkuja, seinäpiiroksia, hieroglyfejä ja ties mitä.
Rakennus on upea, ja hiljattain remontoitu. Muinaisista hahmoista Joonas laittoikin jo kuvia.
British Museum: Kauniit varjokuvat (tehty raadoista).
British Museumissa oli paljon porukkaa ja paljon katseltavaa. Aikaa siellä meni kevyesti kolme tuntia. Muumioista tuli niin ällöttävä olo, että tunto hävisi minulta herkkänahkaisemmalta jäsenistä, mutta museon upea kirjasto sai ällön olon häviämään.
Museon päälle kävimme syömässä illan shoppailukierrosta varten. Hyde Parkin eteläpuolella sijaitsevan Harrodsin jouluvalot olivat ehkä kaupungin hienoimmat. Myös ostoskeskus on sisältä näkemisen arvoinen! Harrods oli aloittanut alennusmyynnit aamulla ja härdelli oli sen mukainen. Ja Guccin laukku maksoi alennusmyynneistä huolimatta vielä 300 puntaa, joten se jäi hyllyyn odottamaan omistajaansa.
Me jatkoimme matkaamme vielä Oxford Streetille tekemään viimeiset ostokset ja siinä se ilta sitten menikin. Kämpille tullessamme meillä oli kolme suurta muovikassillista matkalaukun täytettä. Löytö oli Frendien DVD-boksi, joka maksoi 49,90 puntaa konkurssiin menossa olevasta musiikkikaupasta. Kotimaassa tuon boksin hinta halvimmillaan Huutonetissä on 120€.
Tuuli joen varrella ja sillalla oli hyinen, mikä sai meidät suomalaiset kiittelemään varustautumistamme talvitakein, kaulaliinoin ja hanskoin. Lontoolaisten pukeutuminen on uskomattoman kirjavaa: +3 asteessa, kylmässä tuulessa me palelimme talvivarustuksessamme ja kuumat kaakaot lapasiemme välissä, mutta vastaan hölkkäilee lenkkelijä sortseissa, teinityttö heittää takin pois ja T-paitasilleen tullessaan metroon, ja intialainen mies poseeraa valokuvaa varten takki käsivarrella, T-paidassa hyisessä tuulessa Tower of Londonin edustalla.
Tonttu, Thames ja kaupungin finanssikeskusta City; eikö näytäkin kylmältä?
Sotalaiva on killunut tällä paikalla jo niin kauan, että se painettu karttaan ;)
Tower Bridgellä tehdään parhaillaan maalausremonttia. Näytti ikuisuusprojektilta jo telineiden määrästä päätelleen (telineet sillan eteläpäässä, oikealla).
Kiersimme Tower of Londonin, mutta emme menneet linnaan sisälle. Pitäähän jotakin jättää myös ensi kerralle.
Tower of Londonilta otimme metron ja suuntasimme keskustaan tavoitteenamme käydä ihmettelemässä muumiot British Museumissa. British Museum on yleisölle ilmainen ja siellä pääsee katselemaan ja nykimään brittien siirtomailtaan aikanaan pöllimiä kansallisaarteita: Patsaita, temppeleitä, hauta-arkkuja, seinäpiiroksia, hieroglyfejä ja ties mitä.
Rakennus on upea, ja hiljattain remontoitu. Muinaisista hahmoista Joonas laittoikin jo kuvia.
British Museum: Kauniit varjokuvat (tehty raadoista).
British Museumissa oli paljon porukkaa ja paljon katseltavaa. Aikaa siellä meni kevyesti kolme tuntia. Muumioista tuli niin ällöttävä olo, että tunto hävisi minulta herkkänahkaisemmalta jäsenistä, mutta museon upea kirjasto sai ällön olon häviämään.
Museon päälle kävimme syömässä illan shoppailukierrosta varten. Hyde Parkin eteläpuolella sijaitsevan Harrodsin jouluvalot olivat ehkä kaupungin hienoimmat. Myös ostoskeskus on sisältä näkemisen arvoinen! Harrods oli aloittanut alennusmyynnit aamulla ja härdelli oli sen mukainen. Ja Guccin laukku maksoi alennusmyynneistä huolimatta vielä 300 puntaa, joten se jäi hyllyyn odottamaan omistajaansa.
Me jatkoimme matkaamme vielä Oxford Streetille tekemään viimeiset ostokset ja siinä se ilta sitten menikin. Kämpille tullessamme meillä oli kolme suurta muovikassillista matkalaukun täytettä. Löytö oli Frendien DVD-boksi, joka maksoi 49,90 puntaa konkurssiin menossa olevasta musiikkikaupasta. Kotimaassa tuon boksin hinta halvimmillaan Huutonetissä on 120€.
lauantai 27. joulukuuta 2008
Boxing Day ja pystypainia ostarilla
Lontoo huilasi joulua vain joulupäivän verran, ja eilen tapaninpäivänä (=Boxing Day) kaupat avasivat alennusmyyntikauden kello 7.00 aamulla. Alennusmyyntien alkaminen ja ihmisten ostohysteria huomioitiin näyttävästi jo aamu-uutisissa, joten sinne mekin suuntasimme illansuussa. Jäimme pois Bond Street -metroasemalla täysin tietämättöminä Oxford Streetin ihmismassasta.
Katutasossa edessä oli täysi kaaos. Vastaavassa kaaoksessa olin yhdeksän vuotta sitten Berliinin Siegessäulella, mutta tuolloin kyseessä oli sentään Millenium, tällä kertaa vain alennusmyynnit! Kadulla oli pakko liikkua massan mukana, toisen takin liepeestä pidellen, jottei olisi jouduttu erilleen. Autoliikenne oli täysin ruuhkautunut, koska ihmismassa ei odotellut liikennevalojen vaihtumista, vaan ihmiset loikkivat kaduilla autoista, tööttäyksistä ja valoista huolimatta. Kadut olivat täynnä roskaa ja melkein joka tyypillä oli ostoksia. Joihinkin kauppoihin piti jonottaa sisälle, tavarat leviteltiin pöydille tai lattioille kasoiksi ja tunnelma oli kaoottinen. Kävimme vähän katselemassa merkkivaatteita, mutta ei tullut mieleenkään lähteä jonottamaan sovituskoppiin. Niinpä selvitimme tämänkin päivän ilman ainuttakaan ostosta ;)
Katutasossa edessä oli täysi kaaos. Vastaavassa kaaoksessa olin yhdeksän vuotta sitten Berliinin Siegessäulella, mutta tuolloin kyseessä oli sentään Millenium, tällä kertaa vain alennusmyynnit! Kadulla oli pakko liikkua massan mukana, toisen takin liepeestä pidellen, jottei olisi jouduttu erilleen. Autoliikenne oli täysin ruuhkautunut, koska ihmismassa ei odotellut liikennevalojen vaihtumista, vaan ihmiset loikkivat kaduilla autoista, tööttäyksistä ja valoista huolimatta. Kadut olivat täynnä roskaa ja melkein joka tyypillä oli ostoksia. Joihinkin kauppoihin piti jonottaa sisälle, tavarat leviteltiin pöydille tai lattioille kasoiksi ja tunnelma oli kaoottinen. Kävimme vähän katselemassa merkkivaatteita, mutta ei tullut mieleenkään lähteä jonottamaan sovituskoppiin. Niinpä selvitimme tämänkin päivän ilman ainuttakaan ostosta ;)
perjantai 26. joulukuuta 2008
Westminister Abbeyn kellot
Westminister Abbeyn torneista kajahtavat joulunkellot kuulostavat äkikseltään juhlavilta, mutta puolen tunnin kellojen vaikutuspiirissä olleelle sointi muuttuu helvetin kellojen tuottamaksi. Vartin tauko tuntuu taivaalliselta, mutta sitten helvetin kellot lähtevät taas käyntiin.
Kuunteleppa vaikka ite. Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa..
Kosulanniemessä kirkon kellojen soittamisesta valittajat eivät tiedä mitään ;)
Kuunteleppa vaikka ite. Hiljaa, hiljaa, joulun kellot kajahtaa..
Kosulanniemessä kirkon kellojen soittamisesta valittajat eivät tiedä mitään ;)
Joulupäivän pitkä lenkki
Eilen joulupäivänä teimme pitkän lenkin alkaen hotellilta, Big Benin ja Westminister Abbeyn kautta St. Jamesin puistoon ja Buckinghamin palatsille. Sieltä jatkoimme matkaamme kiertäen Serpentine-lammen Hyde Park'ssa poiketen Prinsessa Dianan vesiputous-muistomerkille. Talvikauden vuoksi muistomerkki oli suljettu eikä siinä ollut vettä, mutta eihän se meitä turisteja haitannut. Valokuvia piti ottaa siitäkin huolimatta. Puistoissa oli myös paljon pulleita maaoravia, jotka olivat niin kesyjä että antoivat silittää.
Nälkä ajoi meidät Oxford Streetille ja sen sivukujille etsimään ruokapaikkaa, joista suurin osa oli pyhäpäivän vuoksi kiinni. Niihin harvoihin auki oleviin italialaisiin, kiinalaisiin tai pihviravintoloihin kiemurtelikin sitten pitkät leipäjonot. Valitsimme suhteellisen tyhjän pihvipaikan Agnus Steak Housen, koska sinne pääsimme istumaan jonottamisen sijaan, vaikkakin ruokaa joutuikin odottamaan lähes tunnin. Odottaaminen kannatti, koska eväät olivat eri hyvät. Joonas söi elämänsä parhaat ribsit, minun kanani kaverina tulleet frittivihannekset veivät kielen mennessään, puhumattakaan lisäksi tilaamistamme sipulirenkaista..
Lähdettyämme ravintolasta päivä oli jo pimennyt. Kotimatkalla poikkesimme vielä Piccadilly Circuksella tsekkailemaan iltaelämään heräilevää huvikeskustaa. Reitillemme osui myös Trafalgar Square sekä Downing Street, jonka asunnossa 10 asustelee pääministeri Gordon Brown. Ei sitten nähty Gordonia tai edes sitä kuuluisaa ovea, koska katu oli aidattu portein ja ajoestein, ja pääsyä vartijan lisäksi varmisti kaksi poliisia. Ei viitsitty kysyä, päästäisiinko koputtamaan pääministerin ovea.
Vahdinvaihdostaan kuuluisalla Horse Guardsilla haisi sille itselleen, mutta se ei tuntunut haittaavan vartijoiden kanssa poseeraavia kännisiä brittejä.
Kämpille päästyämme olin niin väsynyt etten enää jaksanut kissaa sanoa. Tänään on Boxing Day, aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta, alennusmyynnit ovat alkaneet ja metro kulkee taas. Päivän nukkumisen jälkeen kaupunki palaa taas eloon.
Nälkä ajoi meidät Oxford Streetille ja sen sivukujille etsimään ruokapaikkaa, joista suurin osa oli pyhäpäivän vuoksi kiinni. Niihin harvoihin auki oleviin italialaisiin, kiinalaisiin tai pihviravintoloihin kiemurtelikin sitten pitkät leipäjonot. Valitsimme suhteellisen tyhjän pihvipaikan Agnus Steak Housen, koska sinne pääsimme istumaan jonottamisen sijaan, vaikkakin ruokaa joutuikin odottamaan lähes tunnin. Odottaaminen kannatti, koska eväät olivat eri hyvät. Joonas söi elämänsä parhaat ribsit, minun kanani kaverina tulleet frittivihannekset veivät kielen mennessään, puhumattakaan lisäksi tilaamistamme sipulirenkaista..
Lähdettyämme ravintolasta päivä oli jo pimennyt. Kotimatkalla poikkesimme vielä Piccadilly Circuksella tsekkailemaan iltaelämään heräilevää huvikeskustaa. Reitillemme osui myös Trafalgar Square sekä Downing Street, jonka asunnossa 10 asustelee pääministeri Gordon Brown. Ei sitten nähty Gordonia tai edes sitä kuuluisaa ovea, koska katu oli aidattu portein ja ajoestein, ja pääsyä vartijan lisäksi varmisti kaksi poliisia. Ei viitsitty kysyä, päästäisiinko koputtamaan pääministerin ovea.
Vahdinvaihdostaan kuuluisalla Horse Guardsilla haisi sille itselleen, mutta se ei tuntunut haittaavan vartijoiden kanssa poseeraavia kännisiä brittejä.
Kämpille päästyämme olin niin väsynyt etten enää jaksanut kissaa sanoa. Tänään on Boxing Day, aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta, alennusmyynnit ovat alkaneet ja metro kulkee taas. Päivän nukkumisen jälkeen kaupunki palaa taas eloon.
torstai 25. joulukuuta 2008
Joulupäivä: Kuvia
St. James Park, taustalla Buckingham Palace
Puistojen pulleita ja kesyjä oravia
Tonttu Buckinghamin Palacen edustalla
Hyde Park, Princess Diana Memorial ilman vettä
Carnaby Street
Joonaksen joulukuusi vuosimallia 2008
Puistojen pulleita ja kesyjä oravia
Tonttu Buckinghamin Palacen edustalla
Hyde Park, Princess Diana Memorial ilman vettä
Carnaby Street
Joonaksen joulukuusi vuosimallia 2008
Auringon pilkahdus jouluaamuna
Kyllä se paistaa siis täälläkin. Aamulla näimme auringon paistavan täällä Thamesin rannalla ainakin parin minuutin ajan. Tilanne korjaantui sittemmin nopeasti ja nyt kun olemme lähdössä ulos niin taivas on paksussa pilvessä.
Ohessa pari kuvaa hotellistamme.
Ohessa pari kuvaa hotellistamme.
keskiviikko 24. joulukuuta 2008
Jouluillan tunnelmaa
Jouluaattomme on kulunut epätavallisissa merkeissä normaaliin jouluun verrattuna. Aamulla ostimme päivän mittaiset matkakortit metroon ja sykäisimme Piccadilly Circukselle. Silloin ennen puolta päivää kaduilla liikkui ihan kivasti porukkaa, mutta lähdettyämme tarpomaan Regent Streetiä kohti Oxford Streetiä eksyen matkalla Carnaby Streetille, ihmisten määrä kasvoi ruuhkaksi ennenkuin ehdimme Tottenham Coart Road -asemalle. Itse emme olleet varsinaisesti ostostuulella, koska odotamme ehkä lauantaina alkavaa alennusmyyntiä, mutta tästäkin huolimatta matkaamme tarttui pari muovikassia. Hinnat ovat niin uskomattoman alhaiset ja kurssi matala, ettei pahinkaan shoppailun vihaaja voi kävellä kauppojen ohi. Joonas kuolasi kaupassa ainakin neljän aurajuuston suuruista homejuustokimpaletta, jonka hinta oli alle 3€, mutta tyydyimme tavalliseen brie -juustoon ja naksuihin aattoillan syömisiksi.
Joululounaan söimme japanilais-/korealaisravintolassa (Ari-jotain) Oxford Circuksen tuntumassa. Ruoka oli erinomaista ja olut korealaista, yllättäen erinomaista myös. Muut ruokailijat olivat kuin olisivat tulleet kotiinsa tai kuin varkautelainen Hansun Pirttiin, kun minä taas tupelsin ohuiden metallipuikkojen kanssa. Eväät ehtivät jäähtymään vaikka ne tuotiin valurautaisilla lautasilla.
Shoppailtuamme riittämiin, suuntasimme metroitse Thames -joen pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunginosaan Holborniin ja Cityyn. Tämä osa kaupunkia on tunnettu oikeustaloistaan ja pankeistaan, mutta näin aattoiltana ei pettymykseksemme peruukkipäisiä lakimiehiä kävellyt vastaan. Sen sijaan törmäsimme kello neljän ruuhkaan St. Paulin katedraalin pihalla, jossa kirkonkellot soivat ja ihmiset jonottivat ilman että kukaan olisi mennyt sisään tasalta alkavaan Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen. Emme mekään sitten sisään menneet, kuten Joonas sanoi, ettei oteta riskiä, että laulut kestäisivät tuntitolkulla.. Citystä nostimme kytkintä Millenium -sillan kautta metroasemalle ja takaisin kämpille.
Täällä Englannissa joulua vietetään vasta huomenna, mutta silloin maailma pysähtyykin päiväksi. Julkinen liikenne pysähtyy, taksit veloittavat entistä enemmän, museot ja kaupat pysyvät kiinni, ja ihmiset kaikkoavat kaduilta. Varauduimme tähän siis katsastamalla kuumimmat ostoskadut jo tänään sekä ostamalla punaviiniä ja giniä seuraavan parin päivän varalle.
Täytyy sanoa, että vähän harmaalta joulu täällä suurkaupungissa tuntuu verrattuna kodin valkoiseen ja perinteiseen jouluun. Toisaalta kotona odottaisi normaalit kurimukset tiskeineen ja joulukuusen kasteluineen, ja nyt olen siltä kaikelta turvassa. Joonas tuntuu ottavan "jouluttomuuden" yhtä tyynesti: Tuossa hän hirnuu tuossa vieressä minulta saamaani joululahjaa (Roman Schatz, Suomesta, rakkaudella), jonka ensimmäisestä kappaleesta on poimittu seuraava huomio: Venäjällä on Siperia, Yhdysvalloilla Alaska, Euroopalla Suomi.
Niin, täällä me ollaan maailmalla suomalaiset kummajaiset. Mutta niin vaan Tescon (paikallisen ruokakaupan) myyjä toivotti meille pohjoisen kummajaisille kädestä pitäen hauskaa joulua selvästi kyllästyneenä duuniinsa ja ihaillen kotimaatamme, samalla kun pakkasin viinilaatikkoa ja tonikkeja muovipusseihin.
Joululounaan söimme japanilais-/korealaisravintolassa (Ari-jotain) Oxford Circuksen tuntumassa. Ruoka oli erinomaista ja olut korealaista, yllättäen erinomaista myös. Muut ruokailijat olivat kuin olisivat tulleet kotiinsa tai kuin varkautelainen Hansun Pirttiin, kun minä taas tupelsin ohuiden metallipuikkojen kanssa. Eväät ehtivät jäähtymään vaikka ne tuotiin valurautaisilla lautasilla.
Shoppailtuamme riittämiin, suuntasimme metroitse Thames -joen pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunginosaan Holborniin ja Cityyn. Tämä osa kaupunkia on tunnettu oikeustaloistaan ja pankeistaan, mutta näin aattoiltana ei pettymykseksemme peruukkipäisiä lakimiehiä kävellyt vastaan. Sen sijaan törmäsimme kello neljän ruuhkaan St. Paulin katedraalin pihalla, jossa kirkonkellot soivat ja ihmiset jonottivat ilman että kukaan olisi mennyt sisään tasalta alkavaan Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen. Emme mekään sitten sisään menneet, kuten Joonas sanoi, ettei oteta riskiä, että laulut kestäisivät tuntitolkulla.. Citystä nostimme kytkintä Millenium -sillan kautta metroasemalle ja takaisin kämpille.
Täällä Englannissa joulua vietetään vasta huomenna, mutta silloin maailma pysähtyykin päiväksi. Julkinen liikenne pysähtyy, taksit veloittavat entistä enemmän, museot ja kaupat pysyvät kiinni, ja ihmiset kaikkoavat kaduilta. Varauduimme tähän siis katsastamalla kuumimmat ostoskadut jo tänään sekä ostamalla punaviiniä ja giniä seuraavan parin päivän varalle.
Täytyy sanoa, että vähän harmaalta joulu täällä suurkaupungissa tuntuu verrattuna kodin valkoiseen ja perinteiseen jouluun. Toisaalta kotona odottaisi normaalit kurimukset tiskeineen ja joulukuusen kasteluineen, ja nyt olen siltä kaikelta turvassa. Joonas tuntuu ottavan "jouluttomuuden" yhtä tyynesti: Tuossa hän hirnuu tuossa vieressä minulta saamaani joululahjaa (Roman Schatz, Suomesta, rakkaudella), jonka ensimmäisestä kappaleesta on poimittu seuraava huomio: Venäjällä on Siperia, Yhdysvalloilla Alaska, Euroopalla Suomi.
Niin, täällä me ollaan maailmalla suomalaiset kummajaiset. Mutta niin vaan Tescon (paikallisen ruokakaupan) myyjä toivotti meille pohjoisen kummajaisille kädestä pitäen hauskaa joulua selvästi kyllästyneenä duuniinsa ja ihaillen kotimaatamme, samalla kun pakkasin viinilaatikkoa ja tonikkeja muovipusseihin.
Pihalla kuin lumiukko
Lontoolaisilla ei ole lunta, mutta lumiukkoja on. Carnaby Streetille on ripustettu muutamia kymmeniä isoja ilmalla täytettyjä lumiukkoja. Todellakin näkemisen arvoinen paikka.
Ihmisiä oli liikenteessä paljon (paniikkishoppailua). Päivän iltapäivälehden otsikossa luki "Osta nyt - Ensi vuonna menemme konkurssiin" ja tunnelma oli sen mukainen.
Jouluaaton aamuna
Uni maistui ennen näkemättömän hyvin eilisen matkustamisen ja kävelemisen päälle. Suihkusta tulee lämmintä vettä ja peti on hyvä. Lisäksi kylmä ja kuuma vesi tulee samasta hanasta, joten mikäs se tässä on joulua viettäessä.
Tänään aiomme suunnata Piccadilly Circukselle London Visitor Centeriin ja sitten ostoksille. Ainakin menemme kattelemaan niitä kauppoja, ostokset kannattaa varmaan jättää lauantaille, jolloin alennusmyynnit alkavat.
Tänään aiomme suunnata Piccadilly Circukselle London Visitor Centeriin ja sitten ostoksille. Ainakin menemme kattelemaan niitä kauppoja, ostokset kannattaa varmaan jättää lauantaille, jolloin alennusmyynnit alkavat.
tiistai 23. joulukuuta 2008
Pitkän päivän illalla
Saavuimme Lontoon Heathrow -lentokentälle kolmen pintaan tätä paikallista aikaa, joka on pari tuntia Suomen aikaa jäljessä. Löysimme metrolle ihan helposti ja tunnin päästä, yhden vaihdon kautta päädyimme hotelliimme. Netin kautta varaamamme hotelli sijaitsee joitakin satoja metrejä Parlamenttitalolta/BigBeniltä ja sillä on peräti neljä tähteä. Toisaalta maksoimme huoneesta noin 80€ yöltä ja aiempien Lontoo -hotellikokemuksiemme valossa saatoimme odottaa neljän tähden hotelliltamme vähemmän. Mutta hotelli tosiaankin sijaitsee ihan ytimessä, sen aulassa marmori kiiltää ja kulta kimaltaa ja henkilökuntaa on pilvin pimein kolmesta respan henkilöstä concierceen ja guest relations -neitokaiseen. Minibaaria varten piti respassa varata Visalta luottoa, minkä saldo vähenee automaattisesti joka kerran kun minibaarista ottaa jotakin. Mutta eihän me sitten saatu koko minibaaria auki, joten haettiin viiniä ja olutta läheisestä Tescosta.
Iltakävelylle varustauduimme lenkkarein ja kiertelimme reilut pari tuntia Westministerillä sekä tässä hotellin lähistöllä Kensingtonissa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että aamuisesta kellon pirahduksesta puoli viideltä on valovuosi ja että olisi viisainta kömpiä peiton alle. Onhan huomenna sentään joulu ja vuoden kivin päivä..?
Iltakävelylle varustauduimme lenkkarein ja kiertelimme reilut pari tuntia Westministerillä sekä tässä hotellin lähistöllä Kensingtonissa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että aamuisesta kellon pirahduksesta puoli viideltä on valovuosi ja että olisi viisainta kömpiä peiton alle. Onhan huomenna sentään joulu ja vuoden kivin päivä..?
Kello löi jo viisi
On kelit kohillaan! Illalla teimme lumityöt ja Joonas joutui aamulla tekemään ne vielä uudelleen. Kun siitä sitten pääsimme lähtemään, poimimme Mirjam-mummon kyytiin ja suuntasimme läpi lumimyräkän tänne pääkaupunkiseudulle. Matkan varrella vastaan tuli yksi tielle kaatunut puu ja lukemattomia jäämurikoita, mutta ei niistä mitään haittaa ollut muuta kuin mitä toivat jännitystä automatkaan.
Nyt mummo on jätetty sitiin joulunviettoon ja me istuskelemme lentokentällä puolentoista tunnin päästä lähtevää lentoamme. Lentoparkki oli lähes ääriään myöten täynnä mutta täällä kentällä on meidän lisäksi vain muutama saku. Finnairin tiskille ja turvatarkastukseen päästiin kävelemään jonottamatta ja siksi täällä ollaan niin aikaisin.
Isännällä on nälkä, täytyy lähteä etsimään sille evästä. Viimeinen mahdollisuus löytää suomalaista kinkkua ;)
Nyt mummo on jätetty sitiin joulunviettoon ja me istuskelemme lentokentällä puolentoista tunnin päästä lähtevää lentoamme. Lentoparkki oli lähes ääriään myöten täynnä mutta täällä kentällä on meidän lisäksi vain muutama saku. Finnairin tiskille ja turvatarkastukseen päästiin kävelemään jonottamatta ja siksi täällä ollaan niin aikaisin.
Isännällä on nälkä, täytyy lähteä etsimään sille evästä. Viimeinen mahdollisuus löytää suomalaista kinkkua ;)
maanantai 22. joulukuuta 2008
Kuopissa, lähtökuopissa
Kamat on kasassa ja aamulla puoli viideltä pirahtaa kello matkan alkamisen merkiksi. Niin, ja kinkkua ei ole pakattu matkaan. Lauantaina syötiin minun vanhempien luona kinkkua konjakilla, ja eilen Joonaksen vanhempien luona Valamon lanttujen kera, joten eiköhän pyhät pärjätä kiinalaisella ja muulla ;)
Joulupukkiasiat saatiin hoidettua ennen matkaa, mutta joulusiivous ja piparit jäivät tekemättä. Tänä vuonna tehdään sitten uuden vuoden siivous ja syödään suolakeksejä pipareiden sijaan. Ei viitsi kehittää joulustressiä ihan turhan takia.
En lupaa mitään säännöllistä päivitystä, mutta parhaani mukaan kirjoitan blogia aina verkon vastaan sattuessa, joten klikatkaa saitille kinkun syönnin välillä.
Joulupukkiasiat saatiin hoidettua ennen matkaa, mutta joulusiivous ja piparit jäivät tekemättä. Tänä vuonna tehdään sitten uuden vuoden siivous ja syödään suolakeksejä pipareiden sijaan. Ei viitsi kehittää joulustressiä ihan turhan takia.
En lupaa mitään säännöllistä päivitystä, mutta parhaani mukaan kirjoitan blogia aina verkon vastaan sattuessa, joten klikatkaa saitille kinkun syönnin välillä.
lauantai 6. joulukuuta 2008
Kuitenkin kinkkua jo kaivaten
Opiskelin Berliinissä talvella 1999-2000 ja kun aloimme pari viikkoa sitten suunnitella tulevaa joulua, ajatuksemme oli palata Berliiniin katsastamaan kaupungin nykytila. Yllätyimme edullisista lentojen hinnoista: 2000 300e/suunta; 2008 125e/suunta, molemmat Finskillä. Hotellia haeskelimme hotels.com -sivuston kautta, ja ihmettelimme myös edullisia hotellien hintoja. Tältä pohjalta eksyimme vertailemaan myös muita kaupunkeja, ja Lontoo, jota olen pitänyt majoituksellisesti niin kalliina ettei sinne kannata mennä, osoittautuikin yhdeksi halvimmaksi tutkimistamme kaupungeista. Itse olen käynyt Lontoossa 12-vuotiaana luokkaretkellä, kiitos opettajamme Pirjo Vainionpään! Joonas taas muisteli lapsuuden aikaisella matkalla vanhempiensa kanssa Lontoossa, Madam Tussaidin sähkötuoliteloituksen pelottaneen häntä. Koska meillä molemmilla on niin lapselliset mielikuvat Loontoosta suhteessa lähimenneisyyden Berliiniin, Lontoo selätti Berliinin 2-0!
Joulu ulkomailla pistää arvot vaakakuppiin: Tuntuuko joulu joululta ilman kinkkua (Joonas) tai joulukuusta (Tiina). Arvojen puntaroinnin päätteeksi matkavaraukset todellakin tehtiin tänään ja matkakuume on nousussa. Vanha luokkakaverimme tekusta kommentoi, että kinkku tulisi ehdottomasti ottaa matkalle mukaan, mutta kattotaan nyt miten kinkun kanssa käy. Seuraa blogia!
Joulu ulkomailla pistää arvot vaakakuppiin: Tuntuuko joulu joululta ilman kinkkua (Joonas) tai joulukuusta (Tiina). Arvojen puntaroinnin päätteeksi matkavaraukset todellakin tehtiin tänään ja matkakuume on nousussa. Vanha luokkakaverimme tekusta kommentoi, että kinkku tulisi ehdottomasti ottaa matkalle mukaan, mutta kattotaan nyt miten kinkun kanssa käy. Seuraa blogia!
Matkat varattu
Tänään varattiin lennot ja hotelli. Lähdetään reissuun 23. joulukuuta ja tullaan takaisin 28. päivä. Joulukinkun syöminen jää siis ensivuoteen.....
Hotelli on keskustassa ja siinä on tähtiä vähän liikaakin (4).
Hotelli Park Plaza
Lennot otettiin Finnairilta, vaikka esim. Ryanair olisi ollut halvempi. Ryanairilla olisi päässyt ilmaiseksi jouluaattona. :)
Hotelli on keskustassa ja siinä on tähtiä vähän liikaakin (4).
Hotelli Park Plaza
Lennot otettiin Finnairilta, vaikka esim. Ryanair olisi ollut halvempi. Ryanairilla olisi päässyt ilmaiseksi jouluaattona. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
