Jouluillan tunnelmaa

Jouluaattomme on kulunut epätavallisissa merkeissä normaaliin jouluun verrattuna. Aamulla ostimme päivän mittaiset matkakortit metroon ja sykäisimme Piccadilly Circukselle. Silloin ennen puolta päivää kaduilla liikkui ihan kivasti porukkaa, mutta lähdettyämme tarpomaan Regent Streetiä kohti Oxford Streetiä eksyen matkalla Carnaby Streetille, ihmisten määrä kasvoi ruuhkaksi ennenkuin ehdimme Tottenham Coart Road -asemalle. Itse emme olleet varsinaisesti ostostuulella, koska odotamme ehkä lauantaina alkavaa alennusmyyntiä, mutta tästäkin huolimatta matkaamme tarttui pari muovikassia. Hinnat ovat niin uskomattoman alhaiset ja kurssi matala, ettei pahinkaan shoppailun vihaaja voi kävellä kauppojen ohi. Joonas kuolasi kaupassa ainakin neljän aurajuuston suuruista homejuustokimpaletta, jonka hinta oli alle 3€, mutta tyydyimme tavalliseen brie -juustoon ja naksuihin aattoillan syömisiksi.

Joululounaan söimme japanilais-/korealaisravintolassa (Ari-jotain) Oxford Circuksen tuntumassa. Ruoka oli erinomaista ja olut korealaista, yllättäen erinomaista myös. Muut ruokailijat olivat kuin olisivat tulleet kotiinsa tai kuin varkautelainen Hansun Pirttiin, kun minä taas tupelsin ohuiden metallipuikkojen kanssa. Eväät ehtivät jäähtymään vaikka ne tuotiin valurautaisilla lautasilla.

Shoppailtuamme riittämiin, suuntasimme metroitse Thames -joen pohjoispuolella sijaitsevaan kaupunginosaan Holborniin ja Cityyn. Tämä osa kaupunkia on tunnettu oikeustaloistaan ja pankeistaan, mutta näin aattoiltana ei pettymykseksemme peruukkipäisiä lakimiehiä kävellyt vastaan. Sen sijaan törmäsimme kello neljän ruuhkaan St. Paulin katedraalin pihalla, jossa kirkonkellot soivat ja ihmiset jonottivat ilman että kukaan olisi mennyt sisään tasalta alkavaan Kauneimmat joululaulut -tilaisuuteen. Emme mekään sitten sisään menneet, kuten Joonas sanoi, ettei oteta riskiä, että laulut kestäisivät tuntitolkulla.. Citystä nostimme kytkintä Millenium -sillan kautta metroasemalle ja takaisin kämpille.

Täällä Englannissa joulua vietetään vasta huomenna, mutta silloin maailma pysähtyykin päiväksi. Julkinen liikenne pysähtyy, taksit veloittavat entistä enemmän, museot ja kaupat pysyvät kiinni, ja ihmiset kaikkoavat kaduilta. Varauduimme tähän siis katsastamalla kuumimmat ostoskadut jo tänään sekä ostamalla punaviiniä ja giniä seuraavan parin päivän varalle.

Täytyy sanoa, että vähän harmaalta joulu täällä suurkaupungissa tuntuu verrattuna kodin valkoiseen ja perinteiseen jouluun. Toisaalta kotona odottaisi normaalit kurimukset tiskeineen ja joulukuusen kasteluineen, ja nyt olen siltä kaikelta turvassa. Joonas tuntuu ottavan "jouluttomuuden" yhtä tyynesti: Tuossa hän hirnuu tuossa vieressä minulta saamaani joululahjaa (Roman Schatz, Suomesta, rakkaudella), jonka ensimmäisestä kappaleesta on poimittu seuraava huomio: Venäjällä on Siperia, Yhdysvalloilla Alaska, Euroopalla Suomi.

Niin, täällä me ollaan maailmalla suomalaiset kummajaiset. Mutta niin vaan Tescon (paikallisen ruokakaupan) myyjä toivotti meille pohjoisen kummajaisille kädestä pitäen hauskaa joulua selvästi kyllästyneenä duuniinsa ja ihaillen kotimaatamme, samalla kun pakkasin viinilaatikkoa ja tonikkeja muovipusseihin.